Mediailmiöt

MEDIAILMIÖ - Pelit ja väkivalta

 

Pelit ja väkivalta

 

Aihe oli erittäin kiinnostava ja mieluisa jokaiselle ryhmämme jäsenille sekä tämän lisäksi ajankohtainen. Aiheen yhteiskunnallinen vaikuttavuus viehätti meitä. Pääsimme aiheen valinnassa yhteisymmärrykseen helposti jälleen kerran.

 

Meillä oli valmiiksi tietoa asiasta, joten aihetta oli hellppo käsitellä. Tiedonetsinnässä asiaa löytyi todella paljon; sekä faktatietoa että keskustelua. Aiheen rajaus toi haastetta. Itse olimme sitä mieltä, että väkivaltapelit voivat olla haitallisia lapsen todellisuudentajun kehitykselle. Muita uhkia voivat olla aggressiivisen käytöksen lisääntyminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen. Ikärajat eivät ole peleissä turhan takia, vaan asiantuntijat ovat määritelleet ne tutkimusten perusteella.

 

Pelejä ja väkivaltaa pohdimme vanhempainiltaa ajatellen. Päädyimme siihen, että aihe on vaikea käsitellä, sillä siihen ei ole absoluuttisen oikeaa toimintamallia. Jokainen lapsi reagoi eri tavoin väkivaltapeleihin, ja opettajan tulisi voida luottaa siihen, että oppilaan vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Painotimme sitä, että vanhempien tulee keskustella aiheesta, sekä perheensä kesken, että muiden vanhempien kanssa. Lapset nimittäin pääsevät peleihin käsiksi kavereidensa kautta, vaikka kotona pelit olisivatkin kiellettyjä.

 

Hyviä puolia nousi muun muassa omassa keskustelussamme ja oppitunnilla; pelit kehittävät strategista ajattelua ja ne voivat toimia stressinpurkamisen keinona. Pelien avulla lapsi voi päästä pois omaan maailmaansa.

 

Ovatko hyvät puolet kuitenkaan niin merkittäviä, että ne jättäisivät huonot puolet varjoonsa? Mitä sellaista voidaa väkivaltapeleillä saavuttaa, mihin muut pelit eivät pysty?

 

 

Muut mediailmiöt

 

Mediailmiöitä käsittelevä demokerta oli kattava, ja saimme sieltä paljon uusia ideoita ja näkökulmia tulevaa työtämme ajatellen. Käsittelimme demokerrallamme seuraavia aiheita:

 



Ikärajat mediakasvatuksessa

Faktatietoon perustuva esitelmä, jossa oli erittäin hyvin kuvattu Suomen ikärajat koskien, sekä elokuvia, että pelejä. Päälimmäisimmäksi mieleen jäi keskustelut whatsappista, ja sen ikärajasta, joka on asetettu 16 ikävuoteen. Vertasimme sitä 13-vuotiaalle sallittuun Facebookiin. Emme nähneet näissä kahdessa suurta eroa, mutta silti niiden ikärajat ovat suhteellisen erilaiset.

 

Pelit ja oppiminen

Tutustuimme erittäin moneen oppimista kehittävään peliin. Oppimispelien parhaita puolia ovat mahdollisuus kertaamiseen, virheiden korjaamiseen ja itsensä voittamiseen. Näiden kaikkien seurauksena oppilas haluaa edetä pelissä ja samalla huomaamattaan oppii lisää. Liiallisessa ruutuajassa on kuitenkin omat haittansa, eikä tabletin naputtelu välttämättä tuo samanlaista kannustavaa kokemusta, kuin mitä ihminen toisi. Pelit voivat olla kertaustunnilla hyvä väline, mutta faktatietoa voisi opettaa jollain muulla tavalla, kuin peleillä.

 

Sarjakuvat – sukupuoliroolien stereotypiat

Sarjakuvien osalta käsittelimme sitä, miten vähän naisia niissä esiintyy ja miten heidät on kuvattu. Ajatuksemme suuntautuivat naisissa heidän vaatetukseensa, lähinnä niiden vähyyteen ja seksistiseen malliin. Yleensä miehet ovat mielestämme kuvattu vahvoina, atleettisina ja pelastajina. Naisen ja miehen erot tuodaan selvästi sarjakuvissa esiin, eivätkä ne ole ajan kuluessa muuttuneet.