Fotogrammi

FOTOGRAMMI - Elämä-Käsissä

 

Saimme tehtäväksi tuoda pimiöön erilaisia esineistä, joista tekisimme 10 fotogrammikuvaa noudattaen seitsemää eri käsitettä. Valitsimme sitten jokaiselta kuvia muodostamaan yhtenäisen kokonaisuuden. Muodostimme tarinan kuvasarjan tueksi:

"Hänellä on mainetta ja mammonaa"

(Jännite, Heini)

"Jotain kuitenkin puuttuu"

(Välimatka, Jenna)

"Apua haetaan lääkkeistä"

(Liike, Heini)

"Hän lähtee etsimään jotain"

(Rytmi, Heini)

"Ajatus kirkastuu"

(Tasapaino, Pekka)

"PAM"

(Läpinäkyvyys, Pekka)

"Sielu vapautuu perhosen lailla ilmaan"

(Tiheys, Jenna)

Uutta ja kertausta

Pekka

 

Olen ollut aiemminkin pimiössä kehittämässä valokuvia kameran filmiltä, mutta fotogrammia en ollut ennen tehnyt. Oli mielenkiintoista huomata, miten valoitusaika vaikuttaa esineisiin eri tavoin ja kolmiuloitteisuutta on mahdollista kuvata jossain määrin. Käytössä oli neljä eri valotuskonetta ja kaikissa oli omat ominaisutensa, joten kesti hetken löytää oikeat valotusajat ja saada oikeaa tuntumaa. Toisilta sai kuitenkin kuulla omia kokemuksia laitteen käytöstä. Valokuvapapereihin jäi välillä sormenjälkiä ja tahroja, joten kuvaa kannattaa käsitellä hhuolellisesti.

Fotogrammin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata ja se onkin varmasti lapsille mahtava kokemus, jos pääsevät kokeilemaan pimiötyöskentelyä. Ohjeiden pitää vaan olla selkeät, jotteivät oppilaat juo nesteitä. Pimiön voi helposti muodostaa itsekin, joten fotogrammeja voisi hyvin tehdä taskulampulla koulussa.

Tässä vielä muut kokeilemani fotogrammit:

"Spiraali" (Liike)

"Kuu" (Välimatka)

"Eriparipari" (Jännite)

"Järjestys" (Rytmi)

"Harja ja talo" (Jännite)

"Tappura" (Välimatka)

"Sahalaita" (Rytmi)

"Kuulokkeet" (Tiheys)

- Pekka



Kokeiluja pimiössä

Jenna

 

Koin pimiöön menon heti alusta alkaen yhtenä kurssin kohokohtana. Toisaalta jännitti, sillä ennen mediajaksoa en ollut tutustunut ylipäätään fotogrammi-käsitteeseen, enkä näin ollen tiennyt, mitä sillä tarkoitettiin. Toisaalta pimiötyöskentelyn ollessa entuudestaan vierasta, odotin myös innolla uuden oppimista. Valokuvaus ja kuvien kehittämisprosessi on kiinnostava kokonaisuus, johon omassa arjessa on kuitenkin harvoin mahdollisuutta.

Kuvataiteessa, kuten muissakin taito-ja taideaineissa tärkeintä on mielestäni kokeilla, kokeilla ja kokeilla. Onneksi fotogrammityöskentely on puhtaimmillaan juuri tällainen prosessi, erityisesti meille noviiseille. Kokemuksen kautta varmuutta ja tietoa varmasti kertyy, mutta nyt oli helpottavaa tietää, että täydellinen onnistuminen ei ollut pelkästään itsestä kiinni. Eri koneet toimivat hieman omalla tavallaan ja valotusaikojakin sopi vaihdella hieman oman tunnun mukaan.

Pimiöön vietävien tavaroiden ja esineiden valinta oli hieman hankala, erityisesti ilman aiempaa kokemusta. Päädyin viemään monenlaisia pieniä esineitä, ja nimenomaan kokeilemaan, mikä voisi toimia. Kokemuksena valokuvan kehittäminen oli hauska. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kuva alkoi hiljalleen ilmestyä valokuvapaperille. 

 

Ohessa fotogrammisarjani kokonaisuudessaan:

(Välimatka, Jenna)

(Tasapaino, Jenna)

(Läpinäkyvyys, Jenna)

(Läpinäkyvyys, Jenna)

(Jännite, Jenna)

(Tasapaino, Jenna)

(Rytmi, Jenna)

(Liike, Jenna)

(Rytmi, Jenna)

(Tiheys, Jenna)

- Jenna

Uusia ideoita ja toimintatapoja

Heini

 

 

En ollu aikaisemmin kokeillut mitään tämän tyylistä työskentelytapaa, joten koko kokemus oli minulle oppimista ja uusien asioiden kokeilua täynnä. Olin nähnyt monissa tv-ohjelmissa, kuinka ihmiset kehittelevät kameralla ottamiaan kuvia ja ajattelin, että tekniikka voisi fotogrammien teossa olla jokseenkin samanlainen.

Pimiöön tuli itse ottaa mukaan esineitä, joista halusi fotogrammejaan tehdä. Tämä oli hieman hankalaa, sillä en tiennyt yhtään, minkälaisia esineitä sinne kannatti ottaa. Muistin kuitenkin tunnilla kerrotusta asiasta, että erilaiset esineet läpäisevät valoa erilaisilla voimakkuuksilla, ja tämän takia pyrin ottamaan mahdollisimman paljon eri aineita/materiaaleista tehtyjä esineitä. Haastavaa oli myös se, että kuvista tuli niin pieniä. Jouduin siis miettimään myös esineiden kokoa niitä valitessani.

Pimiö oli kokemuksena erittäin antoisa. Odotin fotogrammien tekoa ehkä eniten koko kurssilla, sillä se oli niin uusi ja tuntematon kokemus minulle. Ehkä intoani nostatti myös se, ettei tällaista työskentelytapaa saa ihan joka päivä kokeilla. Pimiössämme meillä oli monta erilaista konetta, joissa valotuksien ajat olivat jokaisessa hieman eri pituiset. Ryhmämme toimi mielestäni pimiössä hyvin, sillä vaikka jokainen teki omia fotogrammejaan, autoimme silti toisiamme ja keskustelimme kokemuksistamme työskentelymme aikanakin.

Mielestäni pimiötyöskentelyn voisi ottaa osaksi kuvataiteen opetusta alakouluissakin, sillä se on mielestäni yllättävän yksinkertainen oppia. Kuunnellessaan ohjeet kunnolla alussa, voi alakoululainenkin työskennellä pimiössä. Opettajan johdolla tapahtuva työskentely voisi olla erittäin mielenkiintoista ja tämän kautta myös motivoivaa. Se toisi myös vaihtelua kuvataiteen opetettaviin asioihin. Oppilaat saisivat tätä kautta myös enemmän vastuuta omasta työskentelystään. Prosessia voisi mielestäni ehkä vanhempien oppilaiden kanssa jatkaa esimerkiksi kemian tunnilla ja miettiä, miten ja miksi erilaiset liuokset vaikuttavat kuvien kehittymiseen.

 

Tässä vielä kaikki tekemäni fotogrammit:

 

 

Välimatka

 

 

Tasapaino

 

 

Läpinäkyvyys





Jännite

Liike

Rytmi

 

Tiheys

-Heini