Merkittävin oppimiskokemus

MERKITTÄVIN OPPIMISKOKEMUS

 

 

 

Mediajaksolla ryhmämme yllättyi, miten paljon erilaisia työskentelytapoja voi kuvataiteessa käyttää. Meistä ei kukaan ollut tehnyt vastaavia töitä omassa peruskoulussaan.

 

Tulevaisuuden ammatimme kannalta saimme paljon käytännönläheisiä vinkkejä, sekä opimme monia uusia taitoja. Oli hienoa huomata, kuinka niin vaikeina pitämämme asiat pystyttiin toteuttamaan muutamassa tunnissa, ja tulokset olivat silti mainioita.

 

Olemme kaikki innokkaita kokeilemaan näitä uusia työskentelymalleja tulevassa työssämme, isompina ja pienempinä projekteina. Olemme yhdessä keskustelleet mahdollisista töistä, joita voisimme oppilailla teettää. Kurssi on antanut meille paljon keskustelun aihetta, minkä olemme kokeneet pelkästään positiivisena.

 

Ryhmämme on toiminut alusta asti hyvin yhteen. Ilmapiiri on ollut kannustava ja epäonnistumisiin on suhtauduttu huumorilla. Jokainen meistä on tuonut oman panoksensa yhteisiin projekteihin, ja jokaisen vahvuuksia on käytetty monipuolisesti hyväksi. Kussin suorittaminen kokonaisuudessaan samassa pienryhmässä oli mielestämme hyvä ratkaisu. Tämä toi töihin ja työskentelyyn yhtenäisyyttä. Jokainen meistä kehittyi kurssin aikana omalla tasollaan ja omien tavoitteidensa mukaisesti. Tuimme toisiamme näissä prosesseissa.

 

Tämänkaltaisen työskentelyn hyötyinä kouluympäristössä näemme yhteistyö- ja sosiaalisten taitojen kehittymisen ja valmiuden tehdä kompromisseja. Tällaisessa työskentelytavassa tosissaan tekeminen ja kavereiden kanssa olemisen yhdistyvät luonnollisesti. Oppimisesta tulee mukavaa ja monipuolista.

 

Merkittävämpänä oppimiskokemuksenamme näemme siis kuvataiteen uusien työskentelymallien omaksumisen. 

Mediailmiöt

MEDIAILMIÖ - Pelit ja väkivalta

 

Pelit ja väkivalta

 

Aihe oli erittäin kiinnostava ja mieluisa jokaiselle ryhmämme jäsenille sekä tämän lisäksi ajankohtainen. Aiheen yhteiskunnallinen vaikuttavuus viehätti meitä. Pääsimme aiheen valinnassa yhteisymmärrykseen helposti jälleen kerran.

 

Meillä oli valmiiksi tietoa asiasta, joten aihetta oli hellppo käsitellä. Tiedonetsinnässä asiaa löytyi todella paljon; sekä faktatietoa että keskustelua. Aiheen rajaus toi haastetta. Itse olimme sitä mieltä, että väkivaltapelit voivat olla haitallisia lapsen todellisuudentajun kehitykselle. Muita uhkia voivat olla aggressiivisen käytöksen lisääntyminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen. Ikärajat eivät ole peleissä turhan takia, vaan asiantuntijat ovat määritelleet ne tutkimusten perusteella.

 

Pelejä ja väkivaltaa pohdimme vanhempainiltaa ajatellen. Päädyimme siihen, että aihe on vaikea käsitellä, sillä siihen ei ole absoluuttisen oikeaa toimintamallia. Jokainen lapsi reagoi eri tavoin väkivaltapeleihin, ja opettajan tulisi voida luottaa siihen, että oppilaan vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Painotimme sitä, että vanhempien tulee keskustella aiheesta, sekä perheensä kesken, että muiden vanhempien kanssa. Lapset nimittäin pääsevät peleihin käsiksi kavereidensa kautta, vaikka kotona pelit olisivatkin kiellettyjä.

 

Hyviä puolia nousi muun muassa omassa keskustelussamme ja oppitunnilla; pelit kehittävät strategista ajattelua ja ne voivat toimia stressinpurkamisen keinona. Pelien avulla lapsi voi päästä pois omaan maailmaansa.

 

Ovatko hyvät puolet kuitenkaan niin merkittäviä, että ne jättäisivät huonot puolet varjoonsa? Mitä sellaista voidaa väkivaltapeleillä saavuttaa, mihin muut pelit eivät pysty?

 

 

Muut mediailmiöt

 

Mediailmiöitä käsittelevä demokerta oli kattava, ja saimme sieltä paljon uusia ideoita ja näkökulmia tulevaa työtämme ajatellen. Käsittelimme demokerrallamme seuraavia aiheita:

 



Ikärajat mediakasvatuksessa

Faktatietoon perustuva esitelmä, jossa oli erittäin hyvin kuvattu Suomen ikärajat koskien, sekä elokuvia, että pelejä. Päälimmäisimmäksi mieleen jäi keskustelut whatsappista, ja sen ikärajasta, joka on asetettu 16 ikävuoteen. Vertasimme sitä 13-vuotiaalle sallittuun Facebookiin. Emme nähneet näissä kahdessa suurta eroa, mutta silti niiden ikärajat ovat suhteellisen erilaiset.

 

Pelit ja oppiminen

Tutustuimme erittäin moneen oppimista kehittävään peliin. Oppimispelien parhaita puolia ovat mahdollisuus kertaamiseen, virheiden korjaamiseen ja itsensä voittamiseen. Näiden kaikkien seurauksena oppilas haluaa edetä pelissä ja samalla huomaamattaan oppii lisää. Liiallisessa ruutuajassa on kuitenkin omat haittansa, eikä tabletin naputtelu välttämättä tuo samanlaista kannustavaa kokemusta, kuin mitä ihminen toisi. Pelit voivat olla kertaustunnilla hyvä väline, mutta faktatietoa voisi opettaa jollain muulla tavalla, kuin peleillä.

 

Sarjakuvat – sukupuoliroolien stereotypiat

Sarjakuvien osalta käsittelimme sitä, miten vähän naisia niissä esiintyy ja miten heidät on kuvattu. Ajatuksemme suuntautuivat naisissa heidän vaatetukseensa, lähinnä niiden vähyyteen ja seksistiseen malliin. Yleensä miehet ovat mielestämme kuvattu vahvoina, atleettisina ja pelastajina. Naisen ja miehen erot tuodaan selvästi sarjakuvissa esiin, eivätkä ne ole ajan kuluessa muuttuneet.

Valokuvaus

VALOKUVAUS - Normi-Päivä

Media-jakson valokuvauksen osiolla meillä oli tehtävänä ottaa seitsemän erilaista kuvaa.

• hetken valinta
• tallentava – dokumentti (objektiivinen)
• löydetty – luonto (objektiivinen)
• lavastettu – studio (subjektiivinen)
• näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)
• ilmaisutekniikan valinta – valo ja varjo
• näkökulman valinta

Sovimme, että jokainen ottaa kaikki kuvat. Yhteiseksi teemaksi valitsimme päivänkulun, jottta pystyisimme liittämään kuvat helposti yhtenäiseksi sarjaksi. Mediajaksolla ryhmämme tunnusmerkiksi muodostui tarinallisuus, ja se näkyy myös tässä työssä kuvien nimissä.

 

 

Kuvasarja Normi-Päivä

"Koirani herätti minut aamulla"

 Lavastettu - studio (Jenna)


"Elämä tuntui valoisalta"

Hetken valinta (Pekka)

"Koulussa töitä oli paljon"

Tallentava-dokumentti (Heini)


"Kotimatka toi yllätyksen"

Löydetty luonto (Pekka)


"Oli aika juhlia"


Näkökulman valinta (Jenna)


"Katsoin tulevaisuuttani silmiin"

Näkemyksellinen - tulkitseva (Pekka)


"Minne elämä minua viekään?"

Ilmaisutekniikan valinta - valo ja varjo (Heini)



Jennan kuvasarja

Tallentava-dokumentti 

Hetken valinta

Lavastettu- studio

Löydetty luonto

Näkäkulman valinta

Näkemyksellinen - tulkitseva

Ilmaisutekniikan valinta - valo ja varjo

Olen kunnostautunut aiemmin lähinnä lasten ja lemmikkien valokuvauksessa - tilannekomiikkaa tavoitellen ja päätyen heilahteneisiin ja tärähtäneisiin lopputuloksiin. Nyt tehtävän pitkä toteutusaika antoi luvan pohtia, ja miettiä tarinoita kuvien taustalla. En halunnut täysin päästää irti totutusta, halusin tallentaa kuvasarjaani elämäni kiintotähden sekä siskonpoikani varpaat muistuttamaan arjen pienistä iloista. Toisaalta esimerkiksi pullan leipomista ei ole aiemmin tullut ikuistettua, mutta nyt kuva jää minulle muistuttamaan hyvässä seurassa vietetystä sunnuntai-iltapäivästä.

Valokuvausprojektista olisin voinut saada enemmään irti laadukkaammalla välineistöllä. Tällä kertaa jouduin tyytymään kännykkäkameran voimaan, jossa mahdollisuudet rajaukseen ovat kuitenkin suhteellisen pienet. Kuvien laatu on toisaalta myös heikohko verrattuna esimerkiksi uudempien digikameroiden saati järjestelmäkameroiden avulla työstettyihin kuviin. Kuvien teemat vaativat aluksi paljonkin sulattelua, mutta sarjan valmistuttua koin valintani osuviksi. 

Kuvasarjojemme teemaksi sovittu päivän kulku toteutui minun kohdallani suhteellisen hyvin. Oma sarjani on kuvaajalleen tyypillinen: elämää ei kannata ottaa turhan vakavasti, ja pienistä iloista saattaa muodostua suuria, mikäli niille vain antaa mahdollisuuden. 

 

Heinin kuvasarja

Hetken valinta

Tallentava - dokumentti

Löydetty - luonto

Lavastettu - studio

Näkemyksellinen - tulkitseva

Ilmaisutekniikan valinta - valo ja varjo

Näkökulman valinta

Valokuvaus, ja varsinkin sen suunnitteleminen oli minulle uusi kokemus. En yleensä ota kuvia tietoisesti miettien kuvan sommittelua, valoa tai sen takana olevaa tarinaa. Tällainen tehtävä sai minut kuitenkin miettimään kuvausta ja toisaalta, huomasin välillä esimerkiksi kävellessäni koulusta kotiin, miettiväni näitä valokuvauksellisia asioita. Huomasin tämän kautta ihan uusia asioita ympäristöstäni. Sain hyviä ideoita ryhmäni muilta jäseniltä tulevaisuutta ja uusia kuvaustehtäviä ajatellen, kun keskustelimme yhdessä tehtävänannosta ja ottamistamme kuvista. 

Mielestäni tällainen tehtävä voisi sopia hyvin kouluunkin. Digitaalisten välineiden hyödyntäminen tällä tapaa kuvataiteen tunneillakin voisi mielestäni olla hyvä keino monipuolistaa tunteja ja oppimiskokemuksia. Useimmilla lapsilla on nykypäivänä puhelimissaan kamera, joten tehtävän suorittaminen voisi onnistua hyvinkin esimerkiksi kotona. 

Pekan kuvasarja

Löydetty - Luonto

Ilmaisutekniikan valinta - Valo ja varjo

Tallentava dokumentti

Hetken valinta

Näkökulman valinta

Lavastettu - Studio

Näkemyksellinen - Tulkitseva

Tällainen tavoitteellinen valokuvaus oli mielenkiinteoinen kokemus, sillä en ole ennen yrittänyt saada ympäristöstä tiettyä kuvaa, vaan olen lähinnä katsellut ympäristöä ja päättänyt sieltä komeita maisemia tai yksityiskohtia joita kuvata. Nyt kun oli oikein tehtävä kuvata tiettyjen rajojen sisällä, huomasin olevani sellainen tyyppi, joka pysähtyy kesken kävelyn ottamaan kuvan lammikosta tai puusta. Se oli sinänsä mukava kokemus.

Tehtävän pitkä suoritusaika antoi mahdollisuuden makustella ja sulatella kuvattavia teemoja ja sitten kun oikea tilanne sattui kohdalle, oli siitä helppo ottaa kuva. Monet kuvista on otettu itselaukaisimella, joten olen joutunut useaan otteeseen ottamaan kuvan, jos rajaus ei ole tyydyttänyt. Voiko silloin puhua sommittelusta, vai onko kuvat otettu sattumanvaraisesti? Minulla on kuitenki ollut mahdollisuus asettaa puhelin haluamaani asentoon. Sitäpä sopii miettiä. Oli hauskaa huomata, että kaikissa kuvissani, yhtä lukuun ottamatta, minä itse esiinnyn jollain tasolla. Niinpä päätin järjestää kuvani siten, että pikku hiljaa paljastan itsestäni enemmän. Lopulta voidaan jopa nähdä minun sisälle?

Fotogrammi

FOTOGRAMMI - Elämä-Käsissä

 

Saimme tehtäväksi tuoda pimiöön erilaisia esineistä, joista tekisimme 10 fotogrammikuvaa noudattaen seitsemää eri käsitettä. Valitsimme sitten jokaiselta kuvia muodostamaan yhtenäisen kokonaisuuden. Muodostimme tarinan kuvasarjan tueksi:

"Hänellä on mainetta ja mammonaa"

(Jännite, Heini)

"Jotain kuitenkin puuttuu"

(Välimatka, Jenna)

"Apua haetaan lääkkeistä"

(Liike, Heini)

"Hän lähtee etsimään jotain"

(Rytmi, Heini)

"Ajatus kirkastuu"

(Tasapaino, Pekka)

"PAM"

(Läpinäkyvyys, Pekka)

"Sielu vapautuu perhosen lailla ilmaan"

(Tiheys, Jenna)

Uutta ja kertausta

Pekka

 

Olen ollut aiemminkin pimiössä kehittämässä valokuvia kameran filmiltä, mutta fotogrammia en ollut ennen tehnyt. Oli mielenkiintoista huomata, miten valoitusaika vaikuttaa esineisiin eri tavoin ja kolmiuloitteisuutta on mahdollista kuvata jossain määrin. Käytössä oli neljä eri valotuskonetta ja kaikissa oli omat ominaisutensa, joten kesti hetken löytää oikeat valotusajat ja saada oikeaa tuntumaa. Toisilta sai kuitenkin kuulla omia kokemuksia laitteen käytöstä. Valokuvapapereihin jäi välillä sormenjälkiä ja tahroja, joten kuvaa kannattaa käsitellä hhuolellisesti.

Fotogrammin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata ja se onkin varmasti lapsille mahtava kokemus, jos pääsevät kokeilemaan pimiötyöskentelyä. Ohjeiden pitää vaan olla selkeät, jotteivät oppilaat juo nesteitä. Pimiön voi helposti muodostaa itsekin, joten fotogrammeja voisi hyvin tehdä taskulampulla koulussa.

Tässä vielä muut kokeilemani fotogrammit:

"Spiraali" (Liike)

"Kuu" (Välimatka)

"Eriparipari" (Jännite)

"Järjestys" (Rytmi)

"Harja ja talo" (Jännite)

"Tappura" (Välimatka)

"Sahalaita" (Rytmi)

"Kuulokkeet" (Tiheys)

- Pekka



Kokeiluja pimiössä

Jenna

 

Koin pimiöön menon heti alusta alkaen yhtenä kurssin kohokohtana. Toisaalta jännitti, sillä ennen mediajaksoa en ollut tutustunut ylipäätään fotogrammi-käsitteeseen, enkä näin ollen tiennyt, mitä sillä tarkoitettiin. Toisaalta pimiötyöskentelyn ollessa entuudestaan vierasta, odotin myös innolla uuden oppimista. Valokuvaus ja kuvien kehittämisprosessi on kiinnostava kokonaisuus, johon omassa arjessa on kuitenkin harvoin mahdollisuutta.

Kuvataiteessa, kuten muissakin taito-ja taideaineissa tärkeintä on mielestäni kokeilla, kokeilla ja kokeilla. Onneksi fotogrammityöskentely on puhtaimmillaan juuri tällainen prosessi, erityisesti meille noviiseille. Kokemuksen kautta varmuutta ja tietoa varmasti kertyy, mutta nyt oli helpottavaa tietää, että täydellinen onnistuminen ei ollut pelkästään itsestä kiinni. Eri koneet toimivat hieman omalla tavallaan ja valotusaikojakin sopi vaihdella hieman oman tunnun mukaan.

Pimiöön vietävien tavaroiden ja esineiden valinta oli hieman hankala, erityisesti ilman aiempaa kokemusta. Päädyin viemään monenlaisia pieniä esineitä, ja nimenomaan kokeilemaan, mikä voisi toimia. Kokemuksena valokuvan kehittäminen oli hauska. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kuva alkoi hiljalleen ilmestyä valokuvapaperille. 

 

Ohessa fotogrammisarjani kokonaisuudessaan:

(Välimatka, Jenna)

(Tasapaino, Jenna)

(Läpinäkyvyys, Jenna)

(Läpinäkyvyys, Jenna)

(Jännite, Jenna)

(Tasapaino, Jenna)

(Rytmi, Jenna)

(Liike, Jenna)

(Rytmi, Jenna)

(Tiheys, Jenna)

- Jenna

Uusia ideoita ja toimintatapoja

Heini

 

 

En ollu aikaisemmin kokeillut mitään tämän tyylistä työskentelytapaa, joten koko kokemus oli minulle oppimista ja uusien asioiden kokeilua täynnä. Olin nähnyt monissa tv-ohjelmissa, kuinka ihmiset kehittelevät kameralla ottamiaan kuvia ja ajattelin, että tekniikka voisi fotogrammien teossa olla jokseenkin samanlainen.

Pimiöön tuli itse ottaa mukaan esineitä, joista halusi fotogrammejaan tehdä. Tämä oli hieman hankalaa, sillä en tiennyt yhtään, minkälaisia esineitä sinne kannatti ottaa. Muistin kuitenkin tunnilla kerrotusta asiasta, että erilaiset esineet läpäisevät valoa erilaisilla voimakkuuksilla, ja tämän takia pyrin ottamaan mahdollisimman paljon eri aineita/materiaaleista tehtyjä esineitä. Haastavaa oli myös se, että kuvista tuli niin pieniä. Jouduin siis miettimään myös esineiden kokoa niitä valitessani.

Pimiö oli kokemuksena erittäin antoisa. Odotin fotogrammien tekoa ehkä eniten koko kurssilla, sillä se oli niin uusi ja tuntematon kokemus minulle. Ehkä intoani nostatti myös se, ettei tällaista työskentelytapaa saa ihan joka päivä kokeilla. Pimiössämme meillä oli monta erilaista konetta, joissa valotuksien ajat olivat jokaisessa hieman eri pituiset. Ryhmämme toimi mielestäni pimiössä hyvin, sillä vaikka jokainen teki omia fotogrammejaan, autoimme silti toisiamme ja keskustelimme kokemuksistamme työskentelymme aikanakin.

Mielestäni pimiötyöskentelyn voisi ottaa osaksi kuvataiteen opetusta alakouluissakin, sillä se on mielestäni yllättävän yksinkertainen oppia. Kuunnellessaan ohjeet kunnolla alussa, voi alakoululainenkin työskennellä pimiössä. Opettajan johdolla tapahtuva työskentely voisi olla erittäin mielenkiintoista ja tämän kautta myös motivoivaa. Se toisi myös vaihtelua kuvataiteen opetettaviin asioihin. Oppilaat saisivat tätä kautta myös enemmän vastuuta omasta työskentelystään. Prosessia voisi mielestäni ehkä vanhempien oppilaiden kanssa jatkaa esimerkiksi kemian tunnilla ja miettiä, miten ja miksi erilaiset liuokset vaikuttavat kuvien kehittymiseen.

 

Tässä vielä kaikki tekemäni fotogrammit:

 

 

Välimatka

 

 

Tasapaino

 

 

Läpinäkyvyys





Jännite

Liike

Rytmi

 

Tiheys

-Heini